Vivamoon syntyy Muistolaakso
Vivamon on paikka, jonne monille liittyy tärkeitä muistoja. Elämän
käännekohdissa ihmiset saapuvat Vivamoon hiljentymään ja etsimään suuntaa. Särkyneen sydämen kirkossa ja Hiljaisen niemen poluilla eletään läpi myös surua ja menetystä.
- Ihmisten tarpeesta muistaa läheisiä syntyi ajatus rakentaa Vivamon Hiljaiseen nimeen muistelupolku niille, jotka tahtovat käydä läpi omaa suruaan ja muistaa rakkaitaan, Vivamon tuore johtaja Anna-Mari Kaskinen kertoo. Hänelle tarve oli myös omakohtainen.
- Koimme perheenä viime keväänä suuren menetyksen, kun läheinen ystävämme, joka vietti suuren osan viime vuosistaan Vivamossa, menehtyi yllättäin. Monet muutkin Vivamon ystävät kaipasivat häntä. Itse löysin Hiljaista nimeä kiertävän polun varrelta paikan, jossa oli hyvä elää läpi surua ja muistella ystävää.
- Ajattelin, että sama paikka voisi palvella muitakin surutyötään tekeviä. Pohdin, mistä saisimme niemeen jonkinlaisen muistomerkin, jonka äärellä voisi pysähtyä ja jonne voisi tuoda penkin. Syyskuisena viikonloppuna päätin etsiä mahdollisia muistomerkkejä ensin netistä.
Muistomerkki löytyikin aivan odottamatta. Sunnuntaiaamuna Anna-Mari Kaskinen sai sähköpostia ennen tuntemattomalta pariskunnalta, Merja ja Jari Lapilta Vetelistä. Merja Lappi on artenomi, Jari Lappi teknisen työn opettaja. He kertoivat käyneensä läpi omaa surutyötään ja ryhtyneensä valmistamaan hautamuistomerkkejä. He tiedustelivat, voisiko Anna-Mari kirjottaa muistomerkkiä varten runon.
- Hämmästyneenä kerroin heille suunnitelmistani Vivamon muistelupolkuun liittyen. Vaihdoimme useita sähköposteja. Lopulta Merja ja Jorma tekivät ehdotuksen: he valmistavat muistomerkin ja kaiverruttavat siihen kirjoittamani tekstin. Sen jälkeen, jo syyslomalla, he saapuvat itse tuomaan sen Vivamoon ja asentavat muistomerkin paikoilleen.
Lokakuun loppuopuolella Lapin perhe, johon kuuluvat Merjan ja Jarin lisäksi lapset Vili, 8v, Lilli 4v ja Panu 2 v matkustivat Vivamoon, jossa he eivät olleet koskaan aiemmin käyneet.
Koko perhe vaelsi yhdessä Hiljaisen niemen uuteen Muistolaaksoon yhdessä Anna-Mari Kaskisen, Matias Nymanin ja Kalevi Rautjoen kanssa. Matias Nyman kaivoi maata ja Jari Lappi asensi muistomerkin paikalleen.
- Lapin perhe tuntui heti ensi näkemältä tutulta ja rakkaalta. Minulle tämä tapahtumien ketju on ollut suuri osoitus Jumalan huolenpidosta, Anna-Mari sanoo.
- Meidän surutyömme liittyy lapsen menetykseen, joka tapahtui kuusi vuotta sitten, Merja Lappi kertoo.
- Samana vuonna lähipiiristämme kuoli viisi ihmistä. Emme halunneet vauvamme haudalle painavaa kiveä vaan laitoimme sinne aluksi pienen puisen, valkoisen ristin siihen saakka, kunnes sopiva muistomerkki löytyy. Sitten päätimme suunnitella sellaisen itse. Lapset ovat pitäneet luonnollisena, että ristejä luonnostellaan sekä ruokapöydässä että olohuonen lattialla ja niitä kiinnitellään seinille.Lapset ovat innokkaasti suunnitelleet omia ristimallejaan. Muistomerkin tekeminen on ollut meidän tapamme kulkea surun matkaa, Merja Lappi kertoo.
Teksti: Kristiina Miettinen
