Alkuvaiheet:
Vivamon historia alkaa vuodesta 1916, jolloin Tallbackan "hermosairaalan" ylihoitaja Karin af Björkesten osti paroni Rolf Cronstedtiltä, Vohloisten tilan isännältä, Horniemen torpan alueen. Tilan pinta-ala oli noin 20 hehtaaria, josta suurin osa oli metsää.
Björkesten antoi tilalle nimen Vivamo äitinsä Vivan af Björkestenin ja läheisen Ojamon kartanon mukaan, jossa Karin af Björkesten oli viettänyt nuoruudessaan kesiä Laguksen perheen luona. Vivamossa ei ollut kunnollista asuinrakennusta; nykyisen kirkkorakennuksen paikalla oli vain vaatimaton torppa ja sen vieressä savusauna. Alempana niemellä oli aiemmin ollut kaksikin asumusta ja niiden puutarhoista oli jäänteitä. Rakennustyöt aloitettiin, ja vuonna 1918 valmistui uusi asuinrakennus, Mispa, vanhan torpan lähelle. Ajatuksena oli, että rakennus toimisi myös raamattukotina.
Virikkeen raamattukodin perustamiselle Björkesten oli saanut vietettyään joitakin aikoja Sykarin raamattukodissa Ruotsissa, lähellä Norr-köpingiä. Björkesten ei itse asunut Vivamossa vakinaisesti. Hänellä oli toimensa Helsingissä, jossa hän työskenteli vuoteen 1928. Hän tarjosi joillekin ystävilleen mahdollisuutta asettua asumaan Vivamoon ja mm. Sykarin raamattukodin perustaja, tanskalainen tohtorinna Elisabeth Selmer ja nuori Mary Stråhle muuttivat Vivamoon. Silloin elettiin 1. maailmansodan puristuksessa. Maryn sisko Karin Stråhle tuli Vivamoon myöhemmin vuonna 1920. Hän oli pakotettu jättämään tehtävänsä lähetystyöntekijänä Ceylonin saarella, koska hänet lähetettiin vakavan sairauden vuoksi kotiin kuolemaan.
Karin af Björkestenin kuoltua vuonna 1933 tilan omistus siirtyi Karin Stråhlelle, joka yhdessä Mary-sisarensa kanssa oli tehnyt jo yli vuosikymmenen palkatonta työtä ja jossa Karin oli menettänyt puimakoneessa oikean kätensä.
Vuonna 1934 alueelle valmistui yhteisvoimin (etupäässä Bertha Hernbergin varoin) uusi päärakennus, joka nimettiin Betaniaksi. Rakennuksessa toimi sotavuosina mm. Mannerheim-liiiton lastenkoti. Rakennus on edelleen paikallaan, tosin useampaan otteeseen laajennettuna. Vuonna 1939 paloi Björkestenin rakennuttama asuinrakennus ja sen tilalle nousi vielä samana vuonna Beetel, nykyisen kirkkorakennuksen korkeampi osa.
Toiminta laajenee:
Vuodet vierivät. Stråhlen sisarukset vanhenivat. Vähitellen kypsyi ajatus Vivamon luovuttamisesta jollekin Jumalan valtakunnan työhaaralle. Vuonna 1952 Helsingin Raamattukoulun rehtori Kerttu Vainikainen toi sodan jälkeisten herätysten seurauksena v. 1945 perustetun Kansan Raamattuseuran (KRS) toiminnanjohtajan Mauri Tiilikaisen Vivamoon ja vuonna 1953 tila siirtyi KRS:n käyttöön. KRS oli kaivannut aluetta, joka voisi palvella työkeskuksena. Helposti tämäkään päätös ei syntynyt, sillä osa seuran työntekijöistä piti tilanhoidon aiheuttamia rasitteita haittana laajenevalle liikkuvalle kenttätyölle.
Tilan siirtyminen KRS:lle ei toiminnallisesti aiheuttanut suuria muutoksia Vivamon elämään. Vivamon "tädit" tekivät edelleen töitä voimiensa mukaan yhdessä KRS:n työntekijöiden kanssa. Betania-rakennuksen laajennuksen vihkiäisjuhlan aikana 25.2.1954 mor Elisabeth Selmer pääsi matkansa päähän. Mary kuoli v. 1972 ja Karin kuoli 93 vuoden korkeassa iässä v. 1984 asuttuaan Vivamossa yli 60 vuotta.
Vivamossa toiminta keskittyi raamattukotiin ja pyhäkouluun, mutta kiinnostusta oli myös nuorisotyöhön. Kesällä 1954 järjestettiinkin ensimmäiset nuorten leirit.
Aktiivinen rakennustoiminta KRS:n toimesta alkoi Betanian peruskorjauksella, joka valmistui helmikuussa 1954. Samana vuonna rakennettiin myös rantasauna uimarannan etelälaitaan. Vuonna 1957 valmistui Särkyneen sydämen kirkko, joka rakennettiin kiinni Beetelin kylkeen. Kirkkosali liitettiin vanhaan pyhäsaliin, jota siihen asti oli käytetty kokoushuoneena.
Lähelle rantaa valmistui v. 1958 nuorten Leirikartano. Ensimmäisen kesän aikana leiriläisiä oli noin 800. Muutaman vuoden päästä Leirikartanon viereen nousi Apukartano. Seuraavaksi laajennettiin Betaniaa, jonka luoteiskulmaan tehtiin suuri lasikuisti ruokasaliksi. Betaniaa laajennettiin vielä vuosina 1959 ja 1962. Rakennus nimitettiin Lomakodiksi, ja sen katon alla toimii nykyään Vivamo-opisto.
Vuosien varrella Vivamoon on liitetty useita naapuripalstoja, mm. katulähetystyöntekijä Arvid von Martensin pieni kesähuvila, nykyinen Torppa, jota laajennettiin ja muutettiin talvikäyttöiseksi. Vuosina 1960 ja 1965 ostettiin lisää maata niin Vivamon länsi- kuin itäpuoleltakin. Kauppojen jälkeen Vivamon alueen pinta-ala oli 31 hehtaaria.
Vuonna 1974 rakennettiin Opistokartano, mutta edelleenkin alueelta puuttui luento- ja opetuskäyttöön sopiva kokoontumistila. Asia järjestyi v. 1977, jolloin valmistui Koulutuskartano (EVKO). V. 1979 alueelle rakennettiin KRS:n toimistorakennus ja vuonna 1981 Eväskartano ruokalaksi Vivamon
vilkkaan toiminnan tarpeisiin.
Vuonna 1995 aloitettiin Hiljaisessa niemessä lohjalaisten Vivamon ystävien toimesta kivikappelin rakentaminen. Hankkeen alullepanijana toimi seurakunnan kirkkoherra Kaiku Mäenpää. Kappelin vihki käyttöön piispa Eero Huovinen v. 2003 ja sen nimeksi tuli Pyhän Birgitan kappeli.
Vuonna 2005 käynnistyi Vivamon Raamattukylän toiminta.
Lähteet: Linda Heleniuksen ja Anja Järven "Vivamo ja sen asukkaiden vaiheita" (Karas-Sana, 1994)
Anna-Mari Kaskisen "Rakkaudella Vivamosta" (Karas-Sana, 2003)
